Ensinnäkin on todettava, että KaiCellin konsepti on hyvä. Bulkkisellun tuottamisen sijaan keskitytään sen jalostamiseen pidemmälle, tuottamaan raaka-ainetta tekstiiliteollisuuteen. Sille on tarvis, koska puuvillan viljely kuluttaa paljon vettä ja koska fossiilipohjaiset vaatekuidutkaan eivät ole kuinkaan optimaalisia (öljyn tarve, mikromuovijäämät ym.).
1.
Sellutehtaan suurimmat ympäristövaikutukset liittyvät puunkorjuuseen. On ikävä, ettei niitä tarvitse tarkastella osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tai ympäristölupakäsittelyä. Puunkorjuuseen liittyen on huomioitava kaksi aivan keskeistä asiaa:
– ”Kestävänä” hakkuumahdollisuutena kerrottu kuutiomäärä on vain teknis-taloudellisesti kestävä hakkuumäärä. Se ei ota huomioon ekologista tai sosiaalista kestävyyttä. Onkin tärkeä laskea, mikä on Kainuun alueen (tai KaiCellin puunhankinta-alueen) oikeasti kestävä hakkuumäärä ja sopeuttaa tehtaan kapasiteetti siihen.
– Samoin on otettava huomioon turvemaiden puunkorjuu. Nyt on paljon tutkittu turvemaiden vaikutusta niin ilmastonmuutokseen kuin vesistöpäästöihin. Turvemaita on Suomen metsätalousmaasta huomattava osuus – noin viidennes. Oletettavasti KaiCellinkin puunhankinta on laskettu turvemaiden varaan. Sitä ei tule tehdä (tai ainakin laskelmia tulee korjata huomattavasti alas), koska kuitupuun korjaaminen turvemailta ei ole järkevää. Monen turvemaa-metsäkuvion kohdalla on syytä miettiä, kannattaako sitä käyttää puuntuotantoon lainkaan. Ja niiden kohdalla, joita käytetään, avohakkuita tulee välttää. Avohakkuissa sekä hiili- että vesipäästöt ovat peitteistä metsänkasvatusta suuremmat. Kun turvemaiden puunkorjuuta ylipäätänsä vähennetään ja kun niillä siirrytään peitteiseen metsänkasvatukseen, saatava kuitupuun määrä pienenee.
On tärkeä tarkastella ja laskea yllä mainitut asiat kunnolla, ja huomioida tulos osana tehtaan kapasiteetin määrittelyä.
2. Muutama ehdotus tehtaan suunnitelmiin:
– Lämpökuorma, joka nyt suunnitellaan ajettavaksi Oulujärveen, tulee ehdottomasti hyödyntää. Paltamon taajaman lämmittämiseen? Kasvihuoneviljelyyn? Energiaa ei tule hukata noin valtavia määriä, ja lisäksi sillä on vaikutusta järven ekologiaan.
– Prosessissa suunniteltiin useamman eri märän biojakeen polttamista. Polton sijaan, niiden mädättäminen ja biokaasun tuottaminen olisi huomattavasti järkevämpää.
– Liikenteen on arvioitu lisääntyvän huomattavasti. Lisääntyvää liikennettä tulee ohjata mahdollisimman paljon raiteille: tulevat puukuormat ja kemikaalit sekä lähtevät tuotteet junakuljetuksina. Työntekijöiden henkilöliikenteeseen bussivuorot keskeisimmiltä työssäkäyntipaikkakunnilta (käytännössä Kajaani-Paltamo-Kajaani bussi aina vuorojen vaihdon aikaan).
3. Tehtaan ympäristövaikutusten arvioinnista ja haittojen minimoinnista
– Purkuputki on syytä vetää pidemmälle kohti Paltaselkää. Nyt se jää aivan Kiehimäjokisuulle, josta jätevedet tulevat todennäköisesti pyörähtämään Paltamon keskustaajaman rantaan.
– Kemiallisen hapenkulutuksen (eli orgaanisen aineen) arvioitu päästötaso on korkea: jopa 24 000 kg päivässä. Kajaanin kaupungin Peuraniemen jätevedenpuhdistamon COD-kuorma on 400 kg päivässä. COD-kuormaa olisi tärkeä saada alas, koska se vaikuttaa järven olosuhteisiin merkittävästi.
– Arvioidut AOX-päästöt ovat liian korkeat, jopa 330 kg päivässä. On ensinnäkin syytä tarkentaa, mitä yhdisteitä nämä AOX:t ovat. Yleensähän orgaaniset yhdisteet, joihin joku halogeeni (esim kloori) on sitoutunut ovat hyvin haitallisia sekä ihmisen terveydelle että ympäristölle. Lisäksi ne ovat yleensä hyvin pitkäikäisiä yhdisteitä. BAT-päästötasokin on merkittävästi alempi kuin tehtaan arvioidut päästöt. BAT:n mukainen taso siis 0,2 kg päivässä. Suunniteltua tuhatkertaista tasoa ei voi sallia.
– Vaihtoehto 3 sulfaattipäästöt olisivat jopa 57 000 kg päivässä. Vuositasolla siis 20 800 tonnia. Terrafamen sulfaattikiintiö on 16 300 tonnia, josta yhtiö käytti viime vuonna noin 6000 tonnia. Oulujärvi on toki Nuasjärveäkin isompi reittivesi, mutta sulfaattipäästöjen kanssa pitää olla tarkkana. KaiCellin osalta kun korkea sulfaattipäästöjen taso on jatkuvaa, ja se voi oikeasti haitata Oulujärven ekologista tilaa pitkällä aikajänteellä.
o Vesistömallinnus SO4-päästöistä on siis tehtävä kunnolla, ja riittävän pitkälle ajalle. 20 vuotta esim.
o Lisäksi: miten sulfaatti saataisiin puhdistettua, ja siten sulfaattitasot alas. Terrafamella haasteen tuo natrium, onko se sellutehtaidenkin ongelma?
o Kapasiteetiltaan kaksinkertaisen Kuopion Finnpulpin ympäristöluvassa sulfaattipäästöjen raja on 55 000 kg päivässä. Samassa suhteessa KaiCellin vuorokausipäästö voisi olla 27 500 kg.
5. Ykstyiskohtaiset huomiot
– Sivulla 26 sanotaan: ” Sellukuidut pilkotaan ensin mikropartikkeliseksi selluloosaksi käsittelemällä ne noin 150–160 °C lämpötilassa ja tätä vastaavassa paineessa.”
Kuten hyvin tiedetään sekä lämpötilaa että painetta voi säätää. Ei siis ole olemassa lämpötilaa vastaavaa painetta. Millaisista paineista siis tässä prosessin vaiheessa puhutaan?