Länsimainen yhteiskunta kärsii inhimillisyysvajeesta. Tämä näkyy Suomessakin yhteiskunnallisen keskustelun kovenemisena, mutta valitettavasti myös uusien hyvinvointialueiden asiakastyössä. Vajetta ei korjata pelkästään vanhoilla menetelmillä, vaan tarvitsemme näkökulman muutosta.
Moraalisesti terve järjestelmä rakentuu tiedolle ja myötätunnolle. Jälkimmäisestäkin on olemassa jo paljon kovaa dataa, mutta mieluummin puhutaan vain suoritteiden määrästä, tehostamisesta ja erilaisista strategioista. Myötätunto ei ole pelkkää pehmeää ymmärrystä ja lempeitä kauniita sanoja, vaan se on myös jämäkkyyttä ja rajojen asettamista.
Erityisen tärkeää inhimillisessä järjestelmässä on tietoisen vanhemmuuden tukeminen ja rajojen asettaminen lapsiin suuntautuvalle väkivallalle. Tämä ehkäisee ennalta monia sosiaalisia ja terveysongelmia, joista koituu inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia yhteiskunnalle. Terveessä järjestelmässä tiedostetaan, että väkivaltaa ei ole pelkästään lasten kaltoinkohtelu vaan myös se, ettei lapsen perustarpeisiin vastata riittävästi.
Tuskin kukaan vanhempi tietoisesti haluaa lapselleen pahaa. Kysymys on ihmistyön ammattilaisten ja vanhempien tiedostamisen puutteesta, joka usein juontaa omiin vaille jäämisiin ja haavoittuvuustekijöihin. Jos perustarpeet lapsuudessa jäävät täyttämättä, varttuva nuori alkaa oireilla. Jos tässä vaiheessakin apu ja tuki jäävät saamatta, ihminen ei voi aikuisenakaan hyvin, eikä hän voi toimia yhteiskunnassa luovasti ja kehittävästi koko potentiaalillaan. Onneksi asioita voidaan korjata vielä aikuisenakin, jos ihminen itse niin tahtoo.
Tarvitsemme inhimillisyysvajeen korjaamiseen rohkeita ja myötätuntoisia ihmisiä. Meidän on löydettävä uudenlainen turva terveistä yhteisöistä. Systeeminen muutos ja vajeen korjaaminen tarkoittavat rakenteellisia muutoksia, joista kaikki eivät välttämättä pidä. Muutos vanhoista tutuista hallinnollista rakenteista edellyttää usein muutokseen liittyvän surutyön tekemistä. Muutosvastarinnan sijaan hyvinvointialueilla ja koko Suomessa olisikin syytä puhua tästä surutyöstä enemmän.
Kainuun hyvinvointialueella on jo otettu askeleita inhimillisempään ja myötätuntoisempaan suuntaan, esimerkiksi hyödyntämällä avoimen dialogin hoitomallia sekä osallistamalla kansalaisjärjestöjä ja alueen asukkaita. On kuitenkin pidettävä mielessä, että myötätunto kuihtuu ilman hallinnolliset rakenteet läpäisevää systeemin muutosta. Tarvitsemme jämäköitä ja yhteistyökykyisiä johtajia, jotka tukeutuvat yhteistoiminnallisiin toimintamalleihin ja vahvistavat asiakkaiden osallisuutta ja myötätuntoa.
Meillä on olemassa kaikki tieto ja osaaminen inhimillisempään ja kustannustehokkaampaan järjestelmään. Kysymys on vain siitä, haluammeko tätä tietoa käyttää. Myötätunnolla voidaan tehdä kovaa tulosta.
Kainuun Vihreät ottaa kantaa inhimillisemmän politiikan puolesta. Oheisen tekstin ovat kirjoittaneet järjestöasiantuntija Johanna Saarivaara sekä HLL, terapeutti ja tietokirjailija Kati Sarvela.